niin meni sekin viikonloppu taas. perjantaina oltiin siis kavereiden kanssa shoppailemassa. selkä tosin keskeytti senkin. tuli huomattua ettei kykene enää montaa tuntia kävelemään. illasta kaverit oli järjestänytsitten leffailan. voi sitä ihanuutta kun kerrankin sai ajatella jotakin muuta kuin raskautta, ainakin hetken aikaa. leffaksi oli valittu wrong turn 6. mun mielestä olis ollu parempi jättää katsomatta. ennen raskautta en voinut muuta katsoakkaan kuin kauhua, mutta nyt tuo leffa ja kaikki se veri sai minut melkein oksentamaan.

herkkuja oli koko olohuoneen pöytä pullollaan, mutta tää tyttö ei niitä kyennyt syömään. mä joka rakastan suklaata ja en kykene sitä nyt syömään, katseli haikeena niitä. kaveri oli ostanut simaa ja maistoin hiukan. voi sitä paniikin määrää kun huomattiin siinä olevan 08% alkoholia. menin ihan paniikkiin ja soittelin varmaan ainakin tuhanteen paikaan onko tästä nyt haittaa. onneksi viimeinen soitto sairaalaan ratkaisi. simaa saa juoda ja tuo määrä on kuulemma niin vähäinen. voi sitä helpotuksen määrää kun tajusin etten olekkaan satuttanut pikkuista. todisteeksi sain mojovan potkun kämmenelleni.

lauantai meni maatessa sängyllä, kun selkä oli sanonut itsensä irti. ulkona olisi ollut niiin ihana ilma, mutta jouduin tyytyään katselemaan sitä sisältä käsin.

jos nyt aiheesta kukkaruukkuun ja raskaushimoihin, niin mie alan kohta ihmettelemään mitä mie syön. mulla menee porkkanat sinapin kanssa, hapankorput omenahillon kanssa ja ruisleipä ketsupin kanssa. ne vaan on niin hyvä