jos kirjoittaisin vain raskaudesta ja vauvasta, voisin luokitella itseni niihin fannabiäiteihin, jotka kuluttavat päivänsä kirjoittamalla jokaikisestä asiasta mitä vauvaan ja raskauteen liittyy. siis sellaiseen massajoukkoon joka valtaa blogilistat vauva jutuilla. itse ajattelin pitää tämän elämäblogina, eli siis raskaus ja vauva ( sitten myöhemmin) sekä muuta elämästäni. ajatusten purkamista.

raskaus muutaa ihmistä, ainakin minut muutti aikalailla. en kyllä koskaan ole ollut kova menijä, mutta nykyään entistä harvemmin tapaan kavereita tai hengailen kaupungilla. minusta se tuntuu nyt turhalta. ne kaverit joilla ei ole lapsia tai ole raskaana ei oikein tunnu ymmärtävän sitä, että olen aika paljon väsynyt. toinen on se etten kiinnostu niin paljon asioista. ennen kun kaveri pyysi reissulle helsinkiin olin jo päätäpahkaa menossa mukana, nyt kun hän kysyi taas, tuntuu ettei se kiinnosta enää. ei siinä. onhan se kivaa välillä irrottautua ja lähteä helsinkiin kiertelemään kauppoja, mutta sitä ajattelee, että kuinka väsynyt on sen jälkeen.

tapasin lapsen isän taas jälleen kerran. tällä kertaa tuli selväksi ettei hän pysty olemaan mukana. siitä ihanasta miehestä johon rakastuin ja joka rakasti minua, jonka kanssa olin menossa naimisiin oli tullut aivan eri ihminen. ihminen joka polttaa, ja välittää vain siitä mitä hänen vanhempansa sanovat. heidän mielipiteensä oli, että H:n oli jätettävä minut. no eikai siinä mitään. asia tuli kerralla selväksi. en haikaile sinne enää. en sen jälkeen kun hän tomerasti tokaisi,e ttä koska ei olla yhdessa on minun "tapettava" jo piene vaavan näköinen lapsi, jota rakastan ylikaiken. ei tule kuulonkaan. jos hän ei halua olla mukana ja kuuntelee ainoastaan vanhempiaan, e´n minä ala tekemään jotain mitä vastaan olen koko elämäni ollut. en sitten ikinä.

minä en voi syyttää enää itseäni. olen antanut hänelle mahdollisuuden, mutta hän valitsi toisin. selvennykseksi tässä on siis jonkinasteiset kulttuurierot. minun ja  tiitiin parhaaksi siis päätin, että tämä oli tässä. miksi turhaan yrittää kun lopputulos on varmasti vain lisää stressiä. tämä on minun elämäni ja minä olen äiti, tiedän mikä on vauvani parhaaksi.

tästä opittua on se, että ei kannata rakastua niin helposti.