tänään oli se minun pelkäämäni perjantai. eilen illalla oli pakko asentaa kolme herätyskelloa herättämään, jotta heräisin ajoissa lääkäriin, joka oli aamu uniselle pahimpaan mahdolliseen aikaan, meinaan 08:10. ei kun kuudela ylös ja aamupalalle. hirveä jännitys oli jo päällä heti herättyä.

täällä aamut on vielä melko koleita, joten herätys oli virkistävä, kun pääsin ulos. tapani mukaan olin neuvolassa taas noin puoli tuntia etuajassa, joka tarkoitti sitä, että voisin taas kahlata nuo samat lehdet läpi. lääkärilläkin taisi olla perjantai, sillä ainakin komeasti myöhässä saapui paikalle ja kutsui sisään.

on se muuten jännää, kun aina siellä käydessä on uusi työntekijä. nyt oli joku sijainen. ensimmäinen lause oli, että turhaan jännität. no mikä nyt on turhaa ja mikä ei. sillä pelkäsin jo viikon aiemmin tätä käyntiä ja sitä oliko vauvalla kaikki hyvin.

ennen tutkimuksia juteltiin mun antibioottikuurista ja selkäkivuista sekä harkkasupistuksista. pyysin lääkärin katsomaan onko nuo tehneet jotakin jo liian aikaisin. voi sitä helpotuksen määrää kun lääkäri toteaa että kiinni on tiukasti ja kaulaa vielä jäljellä normaalisti. sitten pamahtaa pommi. "sulla huitelee sf-mitta yläkäyrillä, mutta ei se tarkoita välttämättä mitään pahaa" en uskokkaan, että sillä mtään väliä olisi. olihan tuo sf-mitta 16. tuosta vain voin todeta ettei kai tässä pienellä mahalla selvitä.

sydänääniä kuunneltiin ja kyllä ne hyvin siellä kuului. oli nii ihanaa taas kuulla nuo ihanat lyönnit. tämän ihanan rauhallisen hetken lääkäri rikkoi tokaisemalla oikein reippaasti, että kyllä myös suolistoäänet kuuluu hyvin. jotenkin tuo lause ja syömättömyys aamulla sai minut voimaan pahoin. hyi.

neuvola käynnin saldoksi jäi se, että vauva on kunnossa. ainoa mitä jäin miettimään oli että edes paineita tai painoa ei mitattu. vauvan sykettä ei kerrottu minulle. eipä noista kai haittaa ole.

tästä onkin hyvä jatkaa perjantaita. suunnitelmissa meinaan on ihan pähkähullujen ystävieni tapaaminen ja keväästä nauttiminen kun näköjään energiaa taas on.